Well well...

Tätä se on kun ei ossoo vielä ajatella joitain asioita bloggauksen kautta. Eilen nimittäin tein ruokaa, jonka olisi voinut laittaa tänne kuvineen kaikkineen. Mut... nyt se on jo mahassa.

Tein nimittäin kasvispaistosta, joka oli yllättävää kyllä, oikein maukasta. Ei sillä, että kasvisruuat ei olisi hyviä, vaan sillä, että huiskin vain aineita rennoin rantein ja pidin mielikuvituspeukkuja pystyssä.

Kasvispaistos
4 perunaa
3 porkkanaa
puolikas pieni kaali silputtuna
sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 dl juustoraastetta
1/2 dl suolapähkinöitä

Liemi
1 prk tomaattimurskaa
1 dl vettä
5 rkl sweet chili coconut kastiketta (Santa Maria)
1 muna
2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1 1/2 tl mustapippuria
2 tl rakuunaa
iso loraus öljyä

Esikeitä kaalisilppua kattilassa, niin, että kaali hiukan pehmenee. Kuori potut ja porkkanat ja lado voideltuun vuokaan. Kuori sipulit ja silppua valkosipuli. Tavan sipulin voi silputa pieneksi tai jättää isoiksi lohkoiksi maun mukaan. Lado sipulit vuokaan.
Tee liemi ja kaada se tasaisesti vuokaan kasvisten päälle. Ripottele pähkinät tämän kaiken päälle ja juustoraaste koko komeuden päälle. Uuniin 200C 1 h.


Timjamileipää leivoin paistoksen kyytipojaksi.

Timjamileipä
5 dl vettä
50g tuorehiivaa/1 ps kuivahiivaa
5 rkl kuusenkerkkäsiirappia (perussiirappikin käy)
2 tl suolaa
3 tl kuivattua timjamia
1 dl spelttirouhetta
2 dl neljän viljan hiutaleita
2 dl ruisjauhoja
vehnäjauhoja sen verran, että taikina saa muodon ja tuntuu kimmoisalta
1/2 dl latva-artisokkapurkin öljyä

Lisää hiiva kädenlämpöiseen veteen, sekaan suola ja siirappi. Seuraavaksi spelttirouhe ja 4viljan hiutaleet. Anna tekeytyä hetki (rouheet pehmenee hiukan). Seuraavaksi ruisjauhot ja vehnikset. Lisää öljy ja vaivaa. Taikinan pitäisi irrota käsistä. Jos ei irtoa, lisää jauhoja sen verran, että irtoaa. Laita uuni päälle 225C. Anna kohota liinan alla kaksinkertaiseksi.

Leivo sämpylöiksi, leiväksi. Taikinasta tulee kaksi vuokaleipää ja 20 reilun kokoista sämppyä.
Paista uunissa kullanruskeiksi (kaasu-uunillani n. 30 min).
Nauti sipaisulla voita ja suuta kohti.

Ensi kerralla tulee kuvia, koska visuaalinen viesti on vaan niin se juttu, ettei ilman tunnu miltään.

Oih ja voih,

Sain syysflunssan ja sitä täällä yskin, että mitä mitä ja eikö syyskuinen köhä olisi jo riittänyt?Olen alistunut kohtalolle ja parantelen rauhassa. Munkkitipat ovat kovassa käytössä ja teetä nyt menee muutenkin.

Ompelin eilen Marimekon samovaarista talviverhot ja plarasin irtileikattuja reseptejä, joista valitsin joululeipomuksiin puhuttelevimmat ;).

Toipa sattuma eteeni mahdollisuuden valmistaa metsosta jotain henkeäsalpaavaa, ideas? Pitkään haudutetut padat lienee oiva ja mutkaton vaihtoehto, ja muutenkin...mikä jottei? Ehkä sillä on hyvä aloittaa kaunis ja pitkä ystävyys metson kanssa (tosin jo edesmenneen).

Pikkuhiljaa jouluherkut valtaavat mieleni lahjusten muodossa. Koska ajattelin mennä pienellä lahjabudjetilla tämän joulun, teen, valmistan, tuunaan, puunaan ja söpöttelen itse lahjuksia. Monta reseptiä on jo jemmassa ja niistä tulee upeita lahjoja.

Ajattelin myös askarrella paskarrella kaikenmoista. Tosin se kesällä aloittamani neulebolero jää hamaan tulevaisuuteen. Mut se onkin tälle itselleen.

Täytyy kipaista kartonkikaupoilla ainakin alkuun.

ensimmäinen sana.

Sillä on merkitystä, se aloittaa, se kertoo, se kuvaa, se antaa ensivaikutelman tulevasta.

No, tämähän alkoi jo liiankin näppärästi ensimmäistä sanaa miettiessäni, suorastaan juhlallisuutta tihkuva hetki. Aloitin sanalla ensimmäinen. How convenient. How touchy.

No, mutta kuten jo otsikkokin sanoo, niin ruokahan se on mikä kiinnostaa ja mukava ruoka, huviruoka, huvittava ruoka...kaikenlainen ruoka. Piste. Voiko sitä enää tyhjentävämmin sanoa, que?

Jahka saan kameran kuntoon, niin tulossa kuvamateriaalia ja reseptiä. Ruoka se on mikä nälkäisen pitää elossa. Ja ihan oma sananlasku on, kukaan ei varmaan arvannutkaan.