Loman päättäminen ja tarkoitus

Velloin koko kevään lomamatkan suunnittelutuskissa; etsin ulkomaanmatkaa, joka ei veisi meitä vararikkoon, olisi kohteena molempia vanhempia miellyttävä ja sisältäisi lapsille mukavaa tekemistä. Viimeisin ei sinänsä ollut vaikea valintakriteeri täyttää, koska lapset tunnetusti ovat innoissaan kaikesta uudesta ja lomamatka on sinänsä jo niin positiivinen juttu, että lopulta matkakohteella on vähemmän merkitystä. Isompi haloo tulee varmasti jo siitä, jos vanhemmat ovat kiukkuisia, väsyneitä ja tyytymättömiä huolella valittuun kohteeseen. Meille pariskuntana unelmaloma oli vaikea yhtälö, koska mieheni arvostaa hiljaisuutta (luonnonrauhaa), lapsivapaita (passaus-/vahtivapaita) hetkiä ja helppoutta. Minulle kaikki näyttäytyy fiilisfiltterin läpi. Ei sillä niin väliä, puuttuuko joku palvelu tai onko tarjolla sen sata sorttia erilaisia herkkuja, kunhan on myönteinen vire lasten kaitsemisesta huolimatta, joka heijastelee koko matkan onnistumista ja hermoloman onnistumista. Se kuuluisa asenne - matkustaessa ei se oo niin justiinsa, kunhan on mukavaa yhdessä ja osataan nauraa itsellemme tiukan paikan sattuessa. Kolmas kriteeri oli tietysti raha. Olisiko järkevää laittaa se vähintään 3500 euroa yhteen viikkoon, jossa mies olisi muiden mieliksi matkassa. Ehkä perusteet olisivat silloin hiukan kyseenalaisella pohjalla. Kuinka monta minuuttia loman aikana saisit syventyä kirjaan uima-altaan äärellä? 5, 10 vai 15 minuuttia? Tuisitko lomalta rentoutuneena takaisin vai olisitko entistä takakireämpi narttu? Olisiko se kaiken sen säästämisen ja hammastenkiristyksen arvoista?

Aikani tuskailtuani mahdotonta yhtälöä, päätin aikuismaisesti, ettemme lähde tänä(kään) vuonna aurinkolomalle, koska
1. Säästämme sellaiseen tulevaan matkaan, joka olisi kaikille mieluisa ja hyvällä karmalla varustettu reissu.
2. Lapset kasvavat ja kaikki on helpompaa matkustaessa + ehkä hekin saavat enemmän kiinan muurin näkemisestä/Islannin jäätiköiden näkemisestä kuin Teneriffan uima-altaassa rypemisestä.
3. Ekoteko siinä mielessä, että kun matkustat harvemmin, lennät vähemmän, kerskakulutat vähemmän, pienetkin reissut arjessa tuntuvat enemmän (subjektiivinen mielipide).
4. Tukholman risteily on hyvä vaihtoehto sen kuuluisan irtioton saamiseen, varsinkin kun vietät vielä pari yötä kohteessa hotellin lakanoissa. Kulut kolmasosa aurinkoloman kustannuksista.
5. Tuleva työttömyys asettaa tietysti haasteita matkustuksen budjetille. Ja ehkäisee tulevaa rahoitusvajetta.

Kun olin päätökseni tehnyt, heti helpotti. Ja ne lapset. Kun kerroin, että aurinkoloma vaihtui Tukholman risteilyyn ja pariin hotelliyöhön Ruotsissa, kahden (pitkän) sekunnin jälkeen tuli riemunkiljahdukset. Ei se päämäärä, vaan matka.

Relaamisen äärellä

Esikoisella oli eilen kevätkonsertti, jossa hän yhdessä numerossa tanssi ja toisessa numerossa lauloi. Kaiken tämän otin vastaan vanhemman ylpeydellä, mutta yhden vielä tärkeämmän huomion tein itsestäni. Huomasin, etten ärsyyntynyt lasten lakkaamattomasta hillumisesta ja häröilystä; toinen hyppi niskassa ja toinen möyhersi sylin puolella. Huraa! Ehkä kuppi on tullut jo ylitsevuotavaksi ja jokin raja on ylitetty. Keskityin vain ihailemaan esikoisen silmissä kimaltavaa jännityksen ja onnistumisen sekaista olotilaa. Varmasti ympäristö oli suvaitsevaisuudessaan myötämielinen, koska kaikki oltiin "samassa veneessä" yhteisine hillumishaasteineen.Olenkin aivan totaalisen rättiväsynyt ainaiseen säätämiseen ja rajoittamiseen. Olen siinä mielessä joutilas vanhempi, että virheistä ja - puusta tippumisesta - oppii parhaiten. Mun homma on tietysti olla lietsomatta latvaan asti kiipeämistä ja lohduttaa, kun jos ei onnistunut. Siinäkin vähempi riittää.

Kehotus väsähtäneelle mutsille: relaa!.

Tässä ruuvien löystymistilassa toinen konkreettinen huomio on tullut ruuanlaiton suhteen. Kun ennen piti olla jokaisella ruualla lämmin ja uusi ruoka lautasella, nyt riittää, että leivän päällä on muutakin kuin ylähuuli. Leipä lisukkeineen on aivan riittävä ja ravitseva päivällinen silloin tällöin. Tai kolmas päivä nakkikeittoa on ihan jees; kyllä ne syö, kun ateriavälit on tarpeeksi pitkät eikä välissä ole puputettu mitään pikaenergiaa. Tyttäreni ystävän äiti vei konseptin vielä pitemmälle lapsensa "syömättömyysvuosien" aikana: Jäätelötuutissa on kaikki mitä tarvitaan: siinä on viljaa, maitotuotteita, kompakti syömiskonsepti ja jälkiruoka samassa. Nerokasta!

Koska lasten ravitsemus ja syömistavat ovat lähellä sydäntäni, haluaisin käydä ekskursiolla ainakin Ranskassa (Croissantit), Venäjällä (keksit), USA:ssa (bagel tuorejuustolla) ja Englannissa (Fish&Chips) katsomassa, kuinka vakavasti lasten tasapainoinen ravitsemus siellä huomioidaan. Voisin saada perspektiiviä suomalaiseen ruokailukulttuuriin, mikä sekin on murroksessa. Onhan maailmassa niin monta lautasmalliakin!

Valitusvirsi työstä

Olen usein miettinyt, miten aikaisemmin työelämä tarkoitti helposti 35- vuotista uraa saman työnantajan listoilla, ehkä jopa samassa pestissäkin. Nykyään kaikki on toisin.

Jos saat yli puolen vuoden työsopimuksen, on se erikoisen hyvä tilanne ja saat vuolaita onnitteluja pysyvyydestä ja jatkuvuudesta. Olen ollut työnhakutilanteessa ööö...ensimmäisestä äitiyslomastani lähtien eli 9 vuotta ja olotila on alkanut käydä hyvin raskaaksi tarpoessa ikuisen lumen mielenmaisemassa. Ajatukset pyörivät toimeentulon ympärillä, työn kautta tuleva sosiaalinen paikka maailmassa on ollut jo kauan tuuliajolla ja hakusessa. Nämä tunnelmat vaikuttavat hyvin suorasti itsetuntoon ja omaan arvoon, joka on asteikolla 1-10 ehkä tasolla 4. Olen niin lopen uupunut olemaan koko ajan liikekannalla ja CV:n ja työhakemusten loputtomissa kirjoittamistalkoissa.

Nuorempana halusin, toivoin vaihtelua ja uudet elämäntilanteet olivat kutkuttavia. Nyt, perheellisenä, asuntovelkaisena, haluaisin taloudellisen rauhan, joka mahdollistaisi energian kanavoimisen muualle kuin eurojen miettimiseen. Ainainen henkinen ponnistelu vaikuttaa muissa rooleissa; äitinä olen väsähtänyt ja äreä. Tiuskin, enkä kestäisi millään perussäätöä, meteliä ja muita lapsiperhevaihetta sisältäviä normioloja. Päivät seuraavat toisiaan kiireisinä ja tunnelinpään valo on sammunut tai yskii himmeänä. Toki olisi mukava olla myös lomalla ja hengähtää tästä räpiköimisestä. Ja tässä yhteydessä tarkoitan ihan lomaa aikana, ei matkana lämpimään. Viimeksi olin lomalla puolitoista vuotta sitten, työttömänä opiskelijana. Todellista lomaa, ja pah! Loma on siis tarkoittanut työttömyysjaksoa, joka on kaikkea muuta kuin lomaa. Paine on silloin vielä kovempi työllistymiseen ja tulikehä on valmis. Työttömänä työllistyminen on tutkitusti vielä vaikeampaa. Itsetunto laahaa pohjamudissa ja eristyneisyys työelämästä leijuu mustina ajatuksina.

Lähdin opiskelemaan itselleni uutta tutkintoa viestinnän ja mainonnan alalta. Painopisteen muutoksella ajattelin pääsevän paremmin työmarkkinoihin kiinni. Kun aloittaa alusta, on polku pitempi ja epäilyksen varjo seuraa mukana, mutta tilanne ei ole täysin toivoton, pitkä matka on vielä edes jonkinlaiseen pysyvyyteen. Lienee suhdannevaihtelut ja talouden elpyminen ovat enemmän buustaamassa työpaikan löytymisessä kuin lisäkouluttautuminen. Tiedä häntä, ehkä se on se kuuluisa yhteisvaikutus, mikä jyllää.

Kaikki keinot ja apuvoimat on valjastettu oman paikan löytymiseen! Motivoitunut ja ammattitaitoinen tekijänainen etsii: haussa pätevä työnantaja!