Valitusvirsi työstä

Olen usein miettinyt, miten aikaisemmin työelämä tarkoitti helposti 35- vuotista uraa saman työnantajan listoilla, ehkä jopa samassa pestissäkin. Nykyään kaikki on toisin.

Jos saat yli puolen vuoden työsopimuksen, on se erikoisen hyvä tilanne ja saat vuolaita onnitteluja pysyvyydestä ja jatkuvuudesta. Olen ollut työnhakutilanteessa ööö...ensimmäisestä äitiyslomastani lähtien eli 9 vuotta ja olotila on alkanut käydä hyvin raskaaksi tarpoessa ikuisen lumen mielenmaisemassa. Ajatukset pyörivät toimeentulon ympärillä, työn kautta tuleva sosiaalinen paikka maailmassa on ollut jo kauan tuuliajolla ja hakusessa. Nämä tunnelmat vaikuttavat hyvin suorasti itsetuntoon ja omaan arvoon, joka on asteikolla 1-10 ehkä tasolla 4. Olen niin lopen uupunut olemaan koko ajan liikekannalla ja CV:n ja työhakemusten loputtomissa kirjoittamistalkoissa.

Nuorempana halusin, toivoin vaihtelua ja uudet elämäntilanteet olivat kutkuttavia. Nyt, perheellisenä, asuntovelkaisena, haluaisin taloudellisen rauhan, joka mahdollistaisi energian kanavoimisen muualle kuin eurojen miettimiseen. Ainainen henkinen ponnistelu vaikuttaa muissa rooleissa; äitinä olen väsähtänyt ja äreä. Tiuskin, enkä kestäisi millään perussäätöä, meteliä ja muita lapsiperhevaihetta sisältäviä normioloja. Päivät seuraavat toisiaan kiireisinä ja tunnelinpään valo on sammunut tai yskii himmeänä. Toki olisi mukava olla myös lomalla ja hengähtää tästä räpiköimisestä. Ja tässä yhteydessä tarkoitan ihan lomaa aikana, ei matkana lämpimään. Viimeksi olin lomalla puolitoista vuotta sitten, työttömänä opiskelijana. Todellista lomaa, ja pah! Loma on siis tarkoittanut työttömyysjaksoa, joka on kaikkea muuta kuin lomaa. Paine on silloin vielä kovempi työllistymiseen ja tulikehä on valmis. Työttömänä työllistyminen on tutkitusti vielä vaikeampaa. Itsetunto laahaa pohjamudissa ja eristyneisyys työelämästä leijuu mustina ajatuksina.

Lähdin opiskelemaan itselleni uutta tutkintoa viestinnän ja mainonnan alalta. Painopisteen muutoksella ajattelin pääsevän paremmin työmarkkinoihin kiinni. Kun aloittaa alusta, on polku pitempi ja epäilyksen varjo seuraa mukana, mutta tilanne ei ole täysin toivoton, pitkä matka on vielä edes jonkinlaiseen pysyvyyteen. Lienee suhdannevaihtelut ja talouden elpyminen ovat enemmän buustaamassa työpaikan löytymisessä kuin lisäkouluttautuminen. Tiedä häntä, ehkä se on se kuuluisa yhteisvaikutus, mikä jyllää.

Kaikki keinot ja apuvoimat on valjastettu oman paikan löytymiseen! Motivoitunut ja ammattitaitoinen tekijänainen etsii: haussa pätevä työnantaja!