Vanhemmuuden kiukku

Se lähtee pienestä ja ajaa sinut hetkessä raivon partaalle. Lasten riiteleminen ja toistensa tökkiminen, vaikka useasti on pyydetty lopettamaan. Siinä on jotakin alkukantaista vallanhalua ja alistamisen genetiikkaa, ettei lapsi pysty lopettamaan sitä, vaikka muuten olisikin "peruskiltti" ja lahjottu tapaus.


Omat pasmat menevät siinä väsymyksen, ärtymyksen, huolen, pelon ja vihan vellovassa meressä sekaisin. Lapsi janoaa lohtua ja turvaa, kun aikuinen on mennyt väliin ja pistää pisteen härkkimiselle. Itse siinä vaiheessa puhkuu syvältä pursuavaa raivoa niin, että silmissä sumenee ja olen lähinnä vaan väsynyt ja kyllästynyt, miksi oi miksi taas tässä tilanteessa? Ehkä summattuna kaikki tunteet yhteen lopputuloksena on turhautunut ja lannistunut äiti, joka puristaa pienen syliinsä ja yrittää edes fyysisesti antaa turvaa, kun henkisesti on aivan pihalla. Ei sanoja siinä tilanteessa, mieluummin vain fyysistä läsnäoloa. Sitten kun rauhoitutaan yhdessä, voidaan ehkä jo vähän jutella.


Ei se viimeisin tilanne mennyt ihan niinkuin olisin ideaalihattarassani toivonut, mutta selvittiin kuitenkin tilanteesta ilman isompia sotavammoja. Joku viisas aikuinen sanoikin viikko kaksi sitten, että vanhemmuus on vaikein tehtävä ihmiselämässä: http://blogit.image.fi/paivystavaanarkisti/vanhemmuus-on-siivenisku/.


Totuuden ytimessä.

Syksy

Se saa aivan uusia ajatuksia aikaan. Sen voima piilee muutoksessa ja yrittämisessä. Kesällä voi mennä riman alta ja löysäillä, onhan kuumakin. Syksyllä pitää terästäytyä, pitää itseään lämpimänä, koittaa olla tehokas työelämässä. Kohtahan on joulukin ja silloin kaikki kiltit ja ahkerat aikuiset saavat lahjoja.


Mutta onhan biologia vastoin tehojen lisäämistä; pimeys vaatii lepoon. Talvehtiminen on kehon tapa reagoida ympärillä oleviin luonnon viesteihin.


Sen vuoksi listasin uuvuttavia asioita ja palauttavia asioita. Tavoite on, että palauttavia asioita on enemmän.
Uuvuttavat
Arki
kinaaminen, riitely, uhma
tekemättömät työt
liian vähäinen uni
arvaamattomuus ja miellyttämisen halu
Palauttavat
Vapaa-aika ja päämäärätön haahuilu vaikka metsässä (sopivan ärsykkeetön ympäristö)
sovittelu, palkitseminen  lasten ja vanhempien hyvästä käytöksestä esim.reissuilla
ulkoistus kaupassakäyntiin
nukkuminen pyrkimys 7h/yö, päiväunet viikonloppuna
uimahalli ja puuhastelu lapsien kanssa ja relaaminen kotitöistä. Pyykkikori saa tulla piripintaan!
Oman jaksamisen kuuntelu ja toisten äänien hiljentäminen




Ruuhkavuodet on yksi vaihe elämässä, tiedän, mutta silti sen uuvuttavuus on totta. Olen henkisesti ja fyysisesti koko ajan äärirajoilla ja teen kaikkeni, etten ratkeilisi liitoksistani. Oli se sitten enemmän pölypalloja tai riman ali menoa. Jos se toimii mielen tyynnyttämisessä, se toimii toivotulla tavalla.

Mun motto

"Not all who wander are lost."
J.R.R. Tolkien


Siinä se on, mun motto. Kuvastaa sitäkin niin hyvin, että oon tämänkin asian kanssa ollut haahuilemassa. Näähän on näitä tiluliluleihubbabubba -juttuja, jotka ovat first world problems länsimaiselle uusavuttomalle, keskituloiselle kansalaiselle. Mutta ai että, kun on kiva tuollainen oma lausahdus, jota voi pitää voimauttavana ajatuksena takataskussa. Tällä hokemalla voi jäsentää omaa pikku maailmaansa ja saada hetken armoa kaikelta keskeneräiseltä ja tekemättömältä.


Naistenlehdisssä on kiva kurkistaa henkilöhaastatteluista, millainen motto on tällä haastateltavalla. Niillä on aina motto! Pitäähän nyt motto olla, kun on elämässä päässyt haastateltavaksi asti! Se osoittaa selvää suunnitelmallisuutta ja päämäärätietoisuutta omaa olemista, elämistä kohtaan.


Isossa maailmassa ja omassa pienessä maailmassa on niin paljon selittämätöntä epäloogisuuta, puhumattakaan kaikesta siitä tajuttomasta epäoikeudemukaisuudesta, vaikka kuinka vatkais ja pyörittelisi selkäytimestä pikkuaivoihin. Ajattelijoiden meille lahjoittamat lauselmat antavat puhtaasti toivoa ja lohtua pimeinä päivinä, kun huolet painaa ja tuntee syyllisyyttä omasta olemassaolostaan. Hengittele sinä pieni ihminen vaan suurien lauseiden rauhaa. Kyllä se siitä suttaantuu.


Aamuhämärässä etsin taas jälleen kerran lasten hanskoja, kurahousuja, varavaatteita ja taas se tuli sieltä - lohdutus: vaikka haahuilen, ei ne kuitenkaan hukassa välttis ole. Tolkien-herraseni, taas naulan kantaan!

Asiakaspalvelun ultimatum

Bussikuski toi minut pysäkin sijasta työpaikan ovelle asti. Ylitetty erinomaisen asiakaspalvelun taso!

Uni

Sitä on liian vähän, mutta en malta nukkuakaan omia hetkiäni. Haluan olla sen hetken oman elämäni mestari, joka saa päättää kaikesta. Kukaan ei tarvitse minua nyt, saan olla vain itselleni. Taustalla takoo ajatus aamun väsyneestä olosta, mutta nukun sitten joskus. Ja äkkiä muihin aiheisiin.


Olen oppinut tulemaan toimeen vähemmällä unella, mutta millainen olisin, jos nukkuisin riittävästi. Olisin varmasti luovempi ja pitkäpinnaisempi. Varmasti kannattaisi kokeilla, kuinka luovempi minä pärjäisi lasten pikkulapsivaiheessa, kun kaikki äidin hullut ideat otetaan avosylin vastaan. Teininä voi olla erilainen alusta tehdä luovia avauksia. Silloin ei enää tarvitse niin intensiivistä yhteyttä ja askartelukaveria. Päinvastoin, tilan antaminen angstiselle teinille lienee paras neuvo, mitä äidille silloin voi antaa.  Äidin  omaa aikaa on sitten myös siihen nukkumiseen.

Eli siis N-Y-T NYT, laita pää tyynyyn ja silmät kiinni. Nyt on uniaika!