keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Uni




Sitä on liian vähän, mutta en malta nukkuakaan omia hetkiäni. Haluan olla sen hetken oman elämäni mestari, joka saa päättää kaikesta. Kukaan ei tarvitse minua nyt, saan olla vain itselleni. Taustalla takoo ajatus aamun väsyneestä olosta, mutta nukun sitten joskus. Ja äkkiä muihin aiheisiin.


Olen oppinut tulemaan toimeen vähemmällä unella, mutta millainen olisin, jos nukkuisin riittävästi. Olisin varmasti luovempi ja pitkäpinnaisempi. Varmasti kannattaisi kokeilla, kuinka luovempi minä pärjäisi lasten pikkulapsivaiheessa, kun kaikki äidin hullut ideat otetaan avosylin vastaan. Teininä voi olla erilainen alusta tehdä luovia avauksia. Silloin ei enää tarvitse niin intensiivistä yhteyttä ja askartelukaveria. Päinvastoin, tilan antaminen angstiselle teinille lienee paras neuvo, mitä äidille silloin voi antaa.  Äidin  omaa aikaa on sitten myös siihen nukkumiseen.

Eli siis N-Y-T NYT, laita pää tyynyyn ja silmät kiinni. Nyt on uniaika!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti