Uni

Sitä on liian vähän, mutta en malta nukkuakaan omia hetkiäni. Haluan olla sen hetken oman elämäni mestari, joka saa päättää kaikesta. Kukaan ei tarvitse minua nyt, saan olla vain itselleni. Taustalla takoo ajatus aamun väsyneestä olosta, mutta nukun sitten joskus. Ja äkkiä muihin aiheisiin.


Olen oppinut tulemaan toimeen vähemmällä unella, mutta millainen olisin, jos nukkuisin riittävästi. Olisin varmasti luovempi ja pitkäpinnaisempi. Varmasti kannattaisi kokeilla, kuinka luovempi minä pärjäisi lasten pikkulapsivaiheessa, kun kaikki äidin hullut ideat otetaan avosylin vastaan. Teininä voi olla erilainen alusta tehdä luovia avauksia. Silloin ei enää tarvitse niin intensiivistä yhteyttä ja askartelukaveria. Päinvastoin, tilan antaminen angstiselle teinille lienee paras neuvo, mitä äidille silloin voi antaa.  Äidin  omaa aikaa on sitten myös siihen nukkumiseen.

Eli siis N-Y-T NYT, laita pää tyynyyn ja silmät kiinni. Nyt on uniaika!

Oman elämän empatia

Olen viime päivinä pohtinut empatiaa. Tai sen puutetta. Viimeaikojen mielen matalapaineet ovat kääntäneet kurssin nopeasti tuohon jälkimmäiseen; Sen puutteeseen.


Kriiseilen itse kovasti juuri tällä hetkellä. On uusi työ, ruuhkavuodet, riittämättömyys, lasten surut ja sopeutumiset, parisuhteen ohkaisuus tämän kaiken keskellä, yhteiskunnan vinoutumat, omien vanhempien ikääntyminen, läheisten huolet, suorittaminen jokaisella elämänalueella, ystävien kaikkoaminen ja ja ja... olen opetellut kieltäytymään, keskittämään olemistani ja karsimaan sellaista, joka ei nyt vaan sovi kalenteriin. Tässä hetkessä jokainen pieni empatian ripekin kanssaihmisiltä on merkitykseltään järisyttävä.


On tällä ikävästi se kääntöpuolikin: Jokainen välinpitämätön ele tuntuu pahalta ja lannistaa kohtuuttomasti.

Olen miettinyt herkkyyttä, heikkoutta...onko se sitä, että ottaa empatian ja sen puutteen liian vakavasti? Vai onko se vain epävarmuutta ja elämää, jossa onnistumiset ja kannustus ovat harvassa. Koska siltä minusta tuntuu. En koe onnistuvani kuin jokapäiväisessä selviytymisessä. Saan hoidettua pakolliset, huolehdittua lapsista ja mentyä töihin, mutta kohtaamiset ja onnistumiset ovat harvassa. En koe olevani hyvä missään. Haluaisin ruiskullisen itsevarmuutta ja toisen hyväksyntää.

Eilen peitellessäni lapsia höyhensaarille, poikani sanoi: "äiti, olet kaikista lempein." Vastasin hänelle, "vaikka joudun sinua torumaan ja komentamaan usein, tuntuuko sinusta silti sille?" Hän vastasi epäröimättä: "joo, vaikka tänäänkin toruit minua usein, silti."

Oman pään sisäinen maailma on aika erilainen kuin ulkoinen maailma. Se täytyisi muistaa. Ja se oma näkökulma voisi jo muuttua, vaikka omat vahvuudet antavatkin odottaa löytymistään. Ehkä on aika keskittyä niihin lukuisiin hyviin hetkiin ja voimauttaviin ominaisuuksiin, vaikka oma pää on kireä ja huolista täysi. Ehkä mulla on toivoa.

Pastanjauhajien kehotuksesta vuosimeemistä innostuneena:

10 vuotta sitten minä...

1. Olin ylioppilas ja luin vimmatusti pääsykokeisiin.

2. Olin umpirakastunut (kuten vieläkin) ja murehdin jo inttieroa.

3. Hahmottelin elämäni kulkua, ihan kuin sitä voisi suunnitella kovinkaan paljon.

5 vuotta sitten minä...

1. pakersin gradun kanssa.

2. olin jo huomannut, ettei jutut menekään niinkuin olin suunnitellut.

3. Oivalsin, että olen olen ollut perunaaddikti koko ikäni ja loppua ei näy.

3 vuotta sitten minä...

1. Olin eronnut nuoruuden rakastetustani ja olin aikamoisen menovaiheen riivaama.

2. Hain itseäni ja elämän tarkoitusta vimmatusti.

3. Olin huomannut olevani aikuinen (hyvällä tavalla :))

Vuosi sitten minä...

1. ja nuoruudenrakastettuni olimme löytäneet toisemme uudelleen jo vuosi takaperin.

2. olimme oman kodin omistajia.

3. olin juuri palannut Pariisin reissulta.

Tähän asti tänä vuonna minä...

1. Olen ollut kutakuinkin alusta asti raskaana.

2. jatkanut haaveilua, aiheet tietysti aina vähän vaihtelee ;)

3. Huomannut taas, että olen niin onnellinen ja onnekas.

Eilen minä...

1. Söin mansikoita ja nautin kesästä.

2. Haaveilin grillimakkarasta!

3. Söin halloumisalaattia.

Tänään minä...

1. grillaan grillimakkaraa :)!

2. Syön lisää mansikoita :)

3. taltutan alkavan flunssan.

Huomenna minä...

1. menen juhliin ja nautiskelen tarjoilusta.

2. Olen nuhaton, pääkivuton ja kurkku ei ole raastinrauta.

3. tunnen taas jokapäiväiset vauvan potkut ikiliikkujalta ;)

Heipä hei,

Tässä on voitu pahoin ja oltu välillä reissussa, pitkään aikaan tietysti mahtuu paljon. Ruokia on tullut tehtyä ja kokeiltua, mutta kuvat ovat jääneet ottamatta ja olen sitten ajatellut, etten laita reseptiäkään, kun ei ole kuvaa lopputuloksesta. Kamera ei hakeudu käteen vielä kovin helposti keittiössä ja siinä on eniten petrattavaa, ruskea kastikekin alkaa jo sujua ;). No ei nyt sentään niin alkutekijöissä... Onhan tässä oltu ruokafriikkejä jo monta monituista vuotta.

Tässä kevään piristykseksi muutaman vuoden takaa kuva parvekkeella kukkivasta paprikasta, joka tuotti meille monta lempeän makuista vihreää paprikaa!

Ensi viikolla on tulossa yökylään ystäviä, joten kokkailu on varmaa, toivottavasti myös valokuvat ;).

Matkalle

Huomenna lähden viikonloppureissulle Kööpenhaminaan. Intoa vielä odottelen ja sen vuoksi surffailu on tullut tarpeeseen virittyäkseni oikeaan tunnelmaan.

Ohjelmassa ei ole mitään muuta suunniteltua kuin illallinen lauantaina kolmeen sikaan. Nimi ei kerro koko totuutta ja paikan pitäisi olla asiansa osaava keidas. Muutoin aion kerätä matkalta pieniä tuliaisia ja nauttia kahviloiden tunnelmista. Onko kellään suositella kahviloita, joiden ohi ei voi kävellä? Otan mielelläni vastaan ehdotuksia!

Matka lienee jää tämän vuoden viimeiseksi pavun syntyessä syksyllä. Hiilijalanjälki jää siis melko pieneksi vuodelle 2009, joka saa heti hyvälle tuulelle.

Mitä mielessä?

Pari asiaa, jotka vellovat mielessä:

Mitkä ruuat olisivat mahdollisimman ekologisia? Ja tarkoitan ekologisuudellaan esim. raaka-aineiden hiilidioksidipäästötaakkaa. Ainakin kaurapuuro on mitaleilla, koska kauran kasvattaminen sitoo ilmakehästä niin paljon CO2:ta, että prosessointikaan hiutaleiksi ei saa sitä punaiselle, eikä lienee keittäminen puuroksikaan. Ainahan voi tehdä tuorepuuroa. Upeeta!

Tein pari päivää sitten linssikeittoa ja luulen, että siinä on ruoka oiva tähän samaan kategoriaan. Se oli sitä paitsi äärettömän hyvää (minäkö ennakkoluuloinen?). Hiukkasen ujostuttaa se seikka, että piti näinkin vanhaksi elellä, ennenkuin otin linsseihin yhteyttä. Koitan nyt kuitenkin elellä itseni ja tämän asian kanssa.

Toinen askarruttava asia on oikeastaan vaan kokeilun puutetta: Oma kultani on suklaakakkujen ystävä ja joka vuosi ainakin kerran teen mahdollisimman suklaapitoisen herkun hälle, sydämeni valitulle. En ole kuitenkaan löytänyt toistaiseksi reseptiä ylitse muiden ja aina jää jotain puuttumaan. Tänä vuonna olen laiskalla tuulella ja teen Brownies-paloja, tosin vähän extra extra-suklaalla, jotta tilaaja ei varmasti pety. Myöhemmin seuraa kirjallisia ohjeita, jos joku kiinnostui. Nimim. fotokin tulee mukaan.

Voikaa hyvin ja nauttikaa lumesta, voi olla, että se sulaa (mistä tämä yltiöpäinen positivismi tänään?).

Plän B

Onko se nyt todellakin niin, että 3 dl marjoja/2xpvä, carmolis-tippoja 40kpl, hunajateetä ja itsesuggestointia ei riitä estämään flunssapöpöjen vierailua, kun kuu vaihtuu helmikuuksi. Ei se voi olla niin.

Siispä tänään:
- marjakaupoille ja twistiin lisänä puolukat (aikaisemmin oli puna- ja mustaherukat; mustat varsinkin sis. C-vitamiinia ihan hurrrjasti! + mansikat)
- Lisää itsesuggestiota pitämällä mielen virkeänä tekemällä mielekästä ja olla tekemättä vähemmän mielekästä.
- Riippumattolöhöilyä
- yskänrohtoa, päänsärkylääkettä, kurkkulääkettä ja erilaisia luontaistuotteita (lue: yrttihärdellit ja muut ihmerohdot)
- Rakkautta ja villasukkia

Gud bai flunssa ja sen kaverit. Ja lopuksi vielä Vicks-vuori ja kurkun käheys on unta vaan!

Kuin rasvattu salama...

Pieniä käynnistelyvaikeuksia, heh.

Päässä kuplii jos jonkinlaista pytinkiä, kuka ne kaikki ruokaset vaan söis? Lisäksi: joko en osaa kuvata ruokaa tai kamera on vaan surkea. Tarkennukset on ihan metsässä. Ehkä pieni valokuvauksen pikakurssi olisi paikallaan! Olisiko jollakulla tänne eksyneellä antaa kuvausvinkkejä?

Lähden tästä kolistelemaan kattiloita, viikonlopulla on aikaa värkätä sapuskaa :).

Oih ja voih,

Sain syysflunssan ja sitä täällä yskin, että mitä mitä ja eikö syyskuinen köhä olisi jo riittänyt?Olen alistunut kohtalolle ja parantelen rauhassa. Munkkitipat ovat kovassa käytössä ja teetä nyt menee muutenkin.

Ompelin eilen Marimekon samovaarista talviverhot ja plarasin irtileikattuja reseptejä, joista valitsin joululeipomuksiin puhuttelevimmat ;).

Toipa sattuma eteeni mahdollisuuden valmistaa metsosta jotain henkeäsalpaavaa, ideas? Pitkään haudutetut padat lienee oiva ja mutkaton vaihtoehto, ja muutenkin...mikä jottei? Ehkä sillä on hyvä aloittaa kaunis ja pitkä ystävyys metson kanssa (tosin jo edesmenneen).

ensimmäinen sana.

Sillä on merkitystä, se aloittaa, se kertoo, se kuvaa, se antaa ensivaikutelman tulevasta.

No, tämähän alkoi jo liiankin näppärästi ensimmäistä sanaa miettiessäni, suorastaan juhlallisuutta tihkuva hetki. Aloitin sanalla ensimmäinen. How convenient. How touchy.

No, mutta kuten jo otsikkokin sanoo, niin ruokahan se on mikä kiinnostaa ja mukava ruoka, huviruoka, huvittava ruoka...kaikenlainen ruoka. Piste. Voiko sitä enää tyhjentävämmin sanoa, que?

Jahka saan kameran kuntoon, niin tulossa kuvamateriaalia ja reseptiä. Ruoka se on mikä nälkäisen pitää elossa. Ja ihan oma sananlasku on, kukaan ei varmaan arvannutkaan.