Relaamisen äärellä

Esikoisella oli eilen kevätkonsertti, jossa hän yhdessä numerossa tanssi ja toisessa numerossa lauloi. Kaiken tämän otin vastaan vanhemman ylpeydellä, mutta yhden vielä tärkeämmän huomion tein itsestäni. Huomasin, etten ärsyyntynyt lasten lakkaamattomasta hillumisesta ja häröilystä; toinen hyppi niskassa ja toinen möyhersi sylin puolella. Huraa! Ehkä kuppi on tullut jo ylitsevuotavaksi ja jokin raja on ylitetty. Keskityin vain ihailemaan esikoisen silmissä kimaltavaa jännityksen ja onnistumisen sekaista olotilaa. Varmasti ympäristö oli suvaitsevaisuudessaan myötämielinen, koska kaikki oltiin "samassa veneessä" yhteisine hillumishaasteineen.Olenkin aivan totaalisen rättiväsynyt ainaiseen säätämiseen ja rajoittamiseen. Olen siinä mielessä joutilas vanhempi, että virheistä ja - puusta tippumisesta - oppii parhaiten. Mun homma on tietysti olla lietsomatta latvaan asti kiipeämistä ja lohduttaa, kun jos ei onnistunut. Siinäkin vähempi riittää.

Kehotus väsähtäneelle mutsille: relaa!.

Tässä ruuvien löystymistilassa toinen konkreettinen huomio on tullut ruuanlaiton suhteen. Kun ennen piti olla jokaisella ruualla lämmin ja uusi ruoka lautasella, nyt riittää, että leivän päällä on muutakin kuin ylähuuli. Leipä lisukkeineen on aivan riittävä ja ravitseva päivällinen silloin tällöin. Tai kolmas päivä nakkikeittoa on ihan jees; kyllä ne syö, kun ateriavälit on tarpeeksi pitkät eikä välissä ole puputettu mitään pikaenergiaa. Tyttäreni ystävän äiti vei konseptin vielä pitemmälle lapsensa "syömättömyysvuosien" aikana: Jäätelötuutissa on kaikki mitä tarvitaan: siinä on viljaa, maitotuotteita, kompakti syömiskonsepti ja jälkiruoka samassa. Nerokasta!

Koska lasten ravitsemus ja syömistavat ovat lähellä sydäntäni, haluaisin käydä ekskursiolla ainakin Ranskassa (Croissantit), Venäjällä (keksit), USA:ssa (bagel tuorejuustolla) ja Englannissa (Fish&Chips) katsomassa, kuinka vakavasti lasten tasapainoinen ravitsemus siellä huomioidaan. Voisin saada perspektiiviä suomalaiseen ruokailukulttuuriin, mikä sekin on murroksessa. Onhan maailmassa niin monta lautasmalliakin!