valkoista kultaa; lunta ja riisiä

Lumi tuli ja sen myötä rauha.

Viime viikko oli aivan vallatonta tohinaa juhlineen, ystävien vierailuineen, konsertteineen ja nopeine käänteineen. Tein vieraille kakkua, joka jäi kuvaamatta. Täytyy siis tehdä tänään uudestaan, (hymyilee iloisasti ;)).

Rauhasta siis sen verran, että valon myötä maisema on niin satumainen, ettei voi kuin huokaista ja antaa sen täyttää oloa. Hengitän tai pikemminkin hyperventiloin maisemaa, ennenkuin se sulaa ja häviää. Hiihtelykin jo kävi mielessä.

Tein risottoa arborio-riisistä ensimmäistä kertaa ja ai että oli hyvää. Kaikki hävisi saman illan aikana suihin. Lienee asiaan vaikuttanut sekin, että seassa oli lämminsavustettua hirven lihaa, joka suli suuhun kaiken muun ihanuuden mukana.

Tein riisin näin (lieneekö oikeaoppisesti, pohtii hän).
Ruskistin ohueksi viipaleiksi leikatun sipulin öljyssä (4-5 rkl). Kun sipuli oli kullanrusehtavaa, lisäsin joukkoon 4 dl arboriota ja kuullotin muutamia minuutteja. Lisäsin kasvisliemen (9 dl) ja kiehutin hiljaisella lämmöllä niin kauan, että neste imeytyi riiseihin. Lisäsin lopuksi hirvenlihan ja nautiskelin.
Riisissä oli purutuntumaa, mutta ei missään nimessä raakuutta. Olin oikein onnellinen riisinkeittäjä (yhtä hymyä).